Miten elokuva "Mitäs minä sanoin" tehtiin?

Koko elokuva sai alkunsa siitä kun halusin kokeilla sekvenssikuvausta ja tehdä siitä nopeutetun animaation. Nopeutettu animaatio soveltuu parhaiten hitaiden ilmiöiden tai tapahtumien havainnollistamiseen. Kyseisen syksyn aikana kävin ajoin poimimassa sieniä ja kuivasin niitä talveksi säilöön. Tästä syntyi ajatus, että kuvaisin sienien kuivumista.

Käytetyt laitteet ja ohjelmat

Käytin kuvaamiseen Panasonic NV-GS280 videokameraani. Kytkin sen pitkällä Firewire-kaapelilla makuuhuoneessa sijaitsevaan tietokoneeseeni. Pitkä Firewire-kaapeli salli minun rakentaa kuvauspaikan olohuoneeseen. Lisäksi asensin tietokoneeseeni HandyAvi ohjelman jolla kuvasin sekvenssikuvat. HandyAvi-ohjelmassa toiminto kulkee nimellä Time-Lapse.

Kuvauspaikka

Kuvauspaikan määräsi tietokoneen sijainti ja Firewire-kaapelin pituus - se oli oltava olohuoneessa. Valaistuksen kannalta se ei ehkä ollut paras paikka koska siellä elettiin normaalia elämää. Illalla syttyi olohuoneen valot ja telkkari saattoi olla päällä. Kuvausta varten valaistus pitikin hoitaa valoteltalla.

Valoteltta

Rakensin autotallissa valoteltan, johon sitten asettaisin sienet kuivumaan. Valoteltassa saadaan kuvauskohteelle tasainen valo ja kauniit varjot. Tarkoitan tasaisella valolla myös sitä että valo on tasainen koko kuvauksen ajan. Arvioni mukaan kuvaus kestäisi yli kaksi vuorokautta (sienet kuivuvat hitaasti). Valmiissa otoksessa ei saanut näkyä päivän ja yön välista valaistusvaihtelua.

Käytin valoteltan rakentamiseen pari lankunpätkää ja neljä puurimaa. Pohjan valotelttaan tein teräsverkosta. Ajattelin että se olisi ilmava ja edistäisi sienien kuivumista. Valoteltan viimeistelyn tein olohuoneessa. Olin ostanut puutarhakaupasta peiteharsoa valotelttaa varten (se on valkoista, sopivan läpikuultava, valoa siroava ja halpaa). Tein ensin teltan sisään harsosta fondin (taustan) jonka päälle sitten asettelin kuvattavat sienet. Asetelmaan lisäsin sitten vielä pienen kellon. Viimeiseksi kiedoin harsokangasta valoteltan ympäri ja päälle.

Valaistus

Viimeisenä asensin valaistuksen, se oli tässä tapauksessa työmaavalaisin, jossa oli 30 watin pienloistelamppu. Asensin valon valaisemaan vasemmalta ja jonkin verran taaksepäin (kamerasta poispäin).

Kameran sijoitus

Kameraa varten tein valoteltan etuseinään reiän josta videokameran objektiivi mahtui sisään. Kameran kiinnitin pieneen imukuppijalustaan, joka seisoi lattialla. Lopuksi sommittelin kuvan.

Kuvaus

Nyt kuvauspaikalla kaikki oli viritetty valmiiksi kuvausta varten. Tietokoneessa käynnistin HandyAvi ohjelman ja asetin sen ottamaan kuvan joka toinen minuutti. Olin laskenut että silloin animaatiosta tulee sopivan nopea. Sitten käynnistin kuvauksen.

Seurasin kuvausta aika ajoin ja tarkkailin sienien kuivumista. Kaikki näytti sujuvan hyvin. Päivä taittui illaksi ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna tarkistin innolla miten kuvaus sujuu ja sujuihan se. Ei ollut ilmaantunut sähkökatkoja eikä muitakaan teknisiä ongelmia. Päivän edetessä sää kirkastui ja aurinko tuli esiin. Pelkäsin että suora auringonpaiste saattaisi vaikuttaa kuvauksen valaistukseen, joten rajasin kuvauspaikan valoa läpäisemättömällä pahvilla. Lisäksi laitoin vielä ikkunaan tumman kankaan verhoamaan sisään tulvivaa valoa. Sienien kuivuminen kesti yli kaksi vuorokautta ja kuvaus siis saman verran.

Koko kuvauksen aikana piti varoa muuttamasta mitään. Piti varoa koskemasta kameraa, lamppua tai mitään muutakaan joka näkyisi kuvassa.

Kuvauksen jälkeen

Kuvauksen jälkeen oli mielenkiintoista katsoa, miltä sienien kuivuminen näyttää nopeutettuna animaationa. Latasin kuvauksessa syntyneen avi-tiedoston editointiohjelmaan ja totesin että kuvaus oli onnistunut hyvin. Valaistus oli pysynyt tasaisena koko kuvauksen ajan, aurinko ei ollut tärvellyt valaistustani. Huomasin että sienet eivät kuivuessaan juurikaan muuttuneet ensimmäisten tuntien aikana eikä myöskään viimeisten tuntien aikana. Päädyin siten leikkaamaan alusta ja lopusta jonkin verran pois. Jäljelle jätin 28 tunnin kuivumista vastaavan filmipätkän. Tämä näytti vielä jonkin verran hitaalta, joten nopeutin sen vielä editointiohjelmassa 400%. Lopullinen nopeutus on noin 6000-kertainen.

Elokuvan tarina

Sekvenssikuvaus oli onnistunut hyvin ja nopeutetun animaation tekeminen myös. Mitä tällä otoksella nyt tekisin? Ajattelin että tähän täytyy keksiä joku kiva tarina kehykseksi. Hetken päästä juolahti mieleeni, että pyydän entisiä naapureitani näyttelemään tarinaa. Tarinaksi keksin että mies olisi lenkillä käydessän löytänyt sieniä ja tuonut ne kotiin. Kotona hän ylpeänä näyttäsisi hienoa löytöä vaimolleen. Hän laittaisi ne pöydälle, jonka päälle olisi laitettu sama harsokangas joka oli valoteltan ympäri. Pöydällä olisi myös sama kello joka oli sekvenssikuvauksessa. Valaistus olisi rakennettu samanlaiseksi kuin sekvenssikuvauksessa. Vaimo kiittäisi miestä sienistä ja sanoisi: "Älä jätä niitä siihen pöydälle, ne kuivuu siinä". Sitten kuvattaisiin elokuvan viimeinen repliikki, vaimo sanoisi: "Siihenhän ne jäi kuivumaan. Mitäs minä sanoin."

Kysyin entisiltä naapureiltani ja he suostuivat näyttelemään elokuvani kehystarinan. Kuvaukset tehtiin heillä kotona kerrostaloasunnossa Lohjalla.

Lopullisen elokuvan editointi

Nyt olivat koko kuvamateriaali ja äänet koossa. Sitten vain editoimaan! Päätin että elokuvan pitää olla alle minuutin pituinen. Ensin tulisi alkuteksti ja sitten kuva jossa mies tulee lenkiltä. Sitten seuraisi nopeutettu animaatio sienten kuivumisesta. Lopuksi tulisi vielä vaimon viimeinen repliikki ja lopputekstit. Kaikki ei mahtunut ihan minuuttiin. Lyhensin elokuvaa antamalla äänen alkaa jo alkutekstin aikana. Alkutekstin jälkeen jatkoin ristikkäisvaihdolla siihen, kun mies laittaa sienet pöydälle. Nyt elokuva oli 51 sekuntia pitkä. Lisäsin vielä taustamusiikia ja elokuva oli valmis.

Kirjoittanut: Lars "Ville" Lindfors

Katso valmis elokuva täältä.